Kaikki aina kertoo, miten lukio oli elämänsä parasta aikaa. Kerrotaan, miten siellä tutustutaan uusiin ihmisiin, tehdään muistoja ja pidetään hauskaa. Haluan ottaa kaiken irti omista, juuri alkaneista lukio vuosistani. Tahdon tehdä kaiken, kokea kaiken ja tuntea kaikki.
Uudet asiat ja ihmiset ovat vain jostain syystä niin hirveän pelottavia. Tiedän että pitäisi liittyä uusiin juttuihin, kokeilla kaikkea ja tutustua siihen söpöön tyttöön uskonnon tunnilla, mutta miten se voikaan olla niin vaikeaa. En haluasi myöhemmin katua mitään lukioajalta, mutta se tuskin on mahdollista. Kaikilla on varmasti ainakin muutama asia mitä olisivat halunneet lukiossa tehdä. Niistä vain puhutaan harvemmin, kuin niistä asioista mitä oikeasti tehtiin.
Ja tiedän kyllä miten turhaa tätä on pienenä, tietämättömänä, jonne ykkösenä pohtia, mutta on vaikea olla sitä ajattelematta.
Olen alkanut onneksi jo huomata, miten tykki muokkaa musta paljon sosiaalisempaa ja rohkeampaa tyyppiä. En olisi ikinä arvannut, että nyt ollaan jossain poikateatterissa, ja ihan vapaa ehtosesti. Ysiluokalla olisi tarvittu erittäin järeitä työkaluja, että mut saatais jonnekki perkeleen teatteriin. Yllätyin myös itseeni, etten ole juuttunut vain muutamaan kaveriin, vaan alan tulla toimeen vähän kaikkien kanssa. Tuntuu, että musta on kuoriutumassa ihan uus ihminen tykin, ja tietysti sällien toimesta.
Vähän tuntuu kliseiseltä sanoa, että tästä alkaa uusi luku elämässä, mutta taitaa se vaan pitää paikkansa.
-Jaakko Suva
”Kirjoittaja on pelokas pieni lapsi uudessa maailmassa”
Sällit - Tampereen poikateatteri 